Salon Seudun Sanomat 10.4.2024

Inna Haataja päätti mielipidekirjoituksessaan (SSS 9.4.24) näyttää esimerkkiä siitä, miten elintarviketuotannollekin pyritään rakentamaan ajalle tyypillistä vastakkainasettelua. Haatajan esittämällä tyylillä suomalaiseen kotieläintuotantoon on pyritty vaikuttamaan pitkään ja systemaattisesti, jossa maalataan Suomesta kuvaa eläinten hyvinvoinnin takapajulana. Samalle asialle ovat myös omistautuneet eläintuotannon alasajolle vihkiytyneet aktivistijärjestöt. Vastaavaa viestiä on pyritty ja pyritään saamaan aktiivisesti läpi lainsäädäntöön ja jopa alakoululaisten oppikirjoihin. Tämä on väärin ja asian kanssa kannattaa olla valveutunut.

Lapsille on äärimmäisen helppoa myydä tarinaa, missä eläinvauva riistetään äidiltään ja lopulta molemmat päätyvät julmasti ihmisten ruokalautaselle. Monilla lapsilla ei ole nykyisin kosketuspintaa maatalouteen eikä myöskään tuotantoeläimiin ja siten mahdollisuutta päästä itse tutustumaan tuotantoeläinten kasvatukseen ja oloihin. Siksi lapset ovat helppo kohde istuttaa tämän kaltaista haluttua ideologiaa, josta aiemmin Reetta Vähä-Heikkilä kirjoitti omassa mielipidekirjoituksessaan.

Olen toiminut vuosia MTK:n koululähettilästoiminnassa, jonka toiminnan tavoitteena on edistää maatalouden tuntemusta eri ikäisille koululaisille. Maatilavierailut ovat kokemus, joka luo lapselle mahdollisuuden muodostaa oma mielipide suomalaisesta maataloudesta ilman kiihkoa ja ideologista vastakkainasettelua. Vielä kertakaan en ole kuullut, että vanhemmat olisivat kieltäneet lapsiaan osallistumasta maatilavierailuille. Päinvastoin palaute on ollut hyvää ja kannustavaa. Pääsääntöisesti perheissä pidetään tärkeänä, että lapset pääsevät näkemään mistä ruoka lautaselle tulee ja miten sitä tuotetaan.

Tuotantoeläimiä kasvatetaan Suomessa vastuullisesti. Sen lisäksi, että tilalliset hoitavat jo nyt Suomessa eläimensä hyvin, ala myös kehittyy koko ajan. Muun muassa Haatajan mainitsemat parsinavetat vähenevät sitä myöten kuin uusia navetoita rakennetaan. Suomalaisilla tiloilla vapaaehtoiset hyvinvointijärjestelmät, joissa seurataan tarkasti eläinten oloja ja terveyttä, ovat yleisiä. Esimerkiksi 95% kirjoittajan arvostelemista sikatiloista kuuluu järjestelmään, joka edellyttää tiloilta lainsäädännön ylittäviä minimivaatimuksia ja vastaavia järjestelmiä on käytössä myös muissa tuotantosuunnissa. Lainsäädännön lisäksi Suomessa tehdään vielä mittava määrä vapaaehtoisia toimia tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Eläintuotanto tulee säilymään merkittävänä osana maailman ruuantuotantoa myös jatkossa. On järjenvastaista pyrkiä ajamaan sitä alas maasta missä tuotantoala on vastuullisesti hoidettua ja missä vettä riittää ja rehunurmi kasvaa. Kaikkialla maailmassa näin ei ole.

Inna Haatajan mielipidekirjoitus edustaa tyyliä, joka ei ole kestävää eikä järkevää. Maailman ruokatuotantoa uhkaavat monenlaiset haasteet, joista ilmastomuutos on yksi, mutta myös ääriajattelu. Mielipidekirjoituksessa kehotettiin myöntämään faktoja ja pyrkimään parempaan. Saman kehotuksen annan kirjoittajalle.

Johanna Riski
kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja (kesk.)
maatalousyrittäjä
Salo