Salon Seudun Sanomat 8.11.2018

Vihreiden Salon valtuustoryhmä jätti kaupunginvaltuustolle 5.11. aloitteen avohakkuuttomasta metsien hoidosta Salossa. Aloite vaikuttaa olevan osa avohakkuut historiaan -kampanjaa, missä osa ympäristöjärjestöistä sidosryhmineen kampanjoi parhaillaan avohakkuiden kieltämistä valtion mailla.

Totuus on, että avohakkuiden kieltämistä ei voi perustella luonnon monimuotoisuuden turvaamisella. Ihmisen maisemamielipide ei saa mennä luonnon monimuotoisuuden säilymisen edelle. Hakkuiden jälkeiset aukeat ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Uuden puuston syntymisen lisäksi ne ovat elintärkeitä monille perhoslajeille, hyönteisille ja putkilokasveille. Puolet päiväperhosistamme käyttää nuorta metsää lisääntymisalueinaan. Linnuista esimerkiksi pikkulepinkäinen pesii hakkuuaukeilla. Aukko korvaa osittain vanhojen niittyjen katoa.

Metsien kasvuston monimuotoisuudesta suuri osa on maaperässä kaiken aikaa siemeninä. Kun metsä on täysikasvuinen ja täynnä kasvavia puita, kaikki kasvilajit eivät pääse kasvamaan. Avohakkuu antaa näille kasvilajeille mahdollisuuden.

Aloitteessa esitetään myös marjasadon turvaamista avohakkuun täyskiellolla. Avohakkuu kuitenkin turvaa juuri metsämarjoille uuden elinvoimaisuuden. Kun maa avohakkuun jälkeen muokataan, kasvusto rikkoontuu ja varvut pääsevät lisääntymään siemenestä. Tämä on edellytys, että mustikka ja myös puolukka voivat lisääntyä myös siemenestä eli uudistua geneettisesti, joka on evoluution edellytys. Myös metsävadelman sato runsastuu hakkuuaukeilla.

Metsämme ovat saatu voimakkaaseen kasvuun ja samalla vahvaksi hiilinieluksi aikana, jolloin avohakkuun avulla uudistaminen on ollut vallitsevana menetelmänä. Metsien kasvu on lähes kaksinkertaistunut ja puuston määrä, hiilivarasto, on noussut yli miljardilla motilla ajasta, jolloin avohakkuita alettiin tehdä. Ilman avohakkuita ja metsänviljelyä tämä hiilensidontaa vahvistava tekijä jäisi täysin hyödyntämättä. Jos avohakkuut kiellettäisiin metsänhoitomenetelmänä, puuta korjattaisiin kolme kertaa suuremmalla pinta-alalta ja tätä tapahtuisi ympäri vuoden.

Aloitteessa kannetaan huolta myös avohakkuiden vaikutuksesta vesistöihin. Ymmärtääkseni nyt puhutaan ojitetuista suometsistä, joita Salon seudulla kaupungin omistuksessa on hyvin vähän. On totta, että suometsien hakkuissa tarvitaankin erikoisosaamista juuri vesi- ja ravinnetalouden järjestelyissä sekä puunkorjuussa ja on tärkeää, että hakkuut suoritetaan pieniltä aloilta kerrallaan. Metsänhoitoon kehitetään koko ajan uusia, myös vesistöjä suojelevia keinoja.

Metsätalous Suomessa on globaalisti tarkasteltuna hyvin vastuullista, ja se noudattaa tarkasti metsälakia. Suomi on maailman 10. metsäisin maa. Pinta-alastamme yli 70 % on metsää. Asukasta kohden metsää on 4,6 hehtaaria.

Jokamiehenoikeuden turvin virkistysmahdollisuudet metsässä ovat ainutlaatuiset koko maailmassa. Suomessa avohakkuita tehdään noin 0,5 % metsäpinta-alasta ja hakkuuaukkojen koko on keskimäärin 1,4 hehtaaria. Suojeltua metsää meillä on 2,7 miljoonaa hehtaaria.

Täytyy muistaa, että luonto ei ole koskaan stabiili, ja itse asiassa uhanalaisluokituksessa Suomen luontotyypeistä metsillä menee parhaiten. Tämän kaltaisten täyskieltojen sijaan kaupungin on keskityttävä siihen, että kullekin kohteelle löytyy siihen parhaiten sopiva metsänhoidollinen menetelmä.

Salon tulee hoitaa metsiään ylisukupolvisuutta ajatellen olemassa olevan suunnitelman mukaan, joka on hyvän metsänhoidon ja salolaisten hyvinvoinnin mukaista.

Johanna Riski

kaupunginvaltuutettu (kesk.)

Salo