Salon Seudun Sanomat 7.11.2024

Syksy tuo tullessaan jo vakiintuneen susikeskustelun. Mielipiteissä ollaan puolesta ja vastaan siitä onko käsissämme ongelma vai eikö sitä ole. Valitettavasti eniten äänessä vaikuttaa olevan usein tahot, joiden perhearkeen, työhön tai harrastustoimintaan susien läsnäolo ei mitenkään liity.

2000-luvun alussa Varsinais-Suomessa susien määrä lähti kasvuun ja nykyisin susikanta on maan tihein. Susihavainnot ovat sitä myöten lisääntyneet. Havaintoja tehdään maaseudun lisäksi jo kaupunkien taajamissa. Susi, joka on syntynyt asutusten läheisyyteen, on ihmiseen myös tottunut ja ihmisarkuus kadonnut.

Susi on hieno ja viisas eläin, rohkea ja utelias. Mutta susi on myös lihaa syövä iso ja voimakas suurpeto, joka tappaa elääkseen ja välillä vähän muutenkin. Suden luonne ei ole muuttunut, se elää vain vaistojensa varassa.

Hyvä ravintotilanne maakunnassa tulee vahvistamaan susikantaa vielä entisestään. Virallinen oletus taitaa olla ettei ihmisvahinkoja tapahdu ainakaan niin kauan kuin ruokaa riittää. Eläinvahinkoja toki kirjataan koko ajan enemmän kotieläimistä, metsästyskoirista ja tuotantoeläintiloilla vaikkei ravinnonpuutteen takia susi näitä tapa.

Eläinvahinkojen lisäksi suuri susikanta vaikuttaa jo monen ihmisen elämään vähintään herättämällä huolta omasta ja läheisen turvallisuudesta. Susikeskustelussa harvemmin huolena julkisuuteen nousevat metsien virkistyskäyttö kuten esimerkiksi sienestys-ja marjastus, mutta myös työtehtävät kuten metsätöiden suunnittelu maastossa. Metsäalallakin huoli suurpetoeläimistä alkaa olla jo vahvasti läsnä.

Susitilanne on muuttunut. Jos täällä metsissä on ikänsä käynyt sutta näkemättä, se on täysin uskottavaa, sillä susia ei ole tässä määrin ollut. Nyt niitä on ja kohtaaminen suden kanssa on hyvinkin mahdollista.

Meille suomalaisille metsä on aina ollut hyvinvoinnin lähde ja metsissä liikkuminen on jokamiehenoikeuksien kautta ollut mahdollista. Erittäin valitettavaa, jos ihmiset eivät tätä ainutlaatuista oikeuttaa uskalla kasvavan susikannan takia enää käyttää.

Ainoa ratkaisu tilanteen korjaamiseen on muutos metsästyslakiin ja kannanhoidollisen metsästyksen aloittaminen. Työtä sen eteen on jo tehty vuosia, mutta edelleenkään sellaista ei meillä Suomessa ole. Vastustus lakimuutokselle on ollut valtaisa ja suurimmat vastustajat ovat tahoja, joiden omaan elämään sudet eivät millään muotoa vaikuta. Tämä on väärin ja asettaa meidät suomalaiset eriarvoiseen asemaan asuinpaikasta ja ammatista riippuen. 

Lakimuutosta odotellessa ja suden kohdatessa, muista olla pelkäämättä äläkä käännä sudelle selkääsi. Poistu sieltä mistä tulit ja jos susi hyökkää, tappele vastaan. Näinhän meitä metsässä toimijoita nyt ohjeistetaan. Kiitos sentään tästä, kyllähän tällä jo pitkälle pärjätään.

Johanna Riski
Metsäalan aikuisopiskelija
Maatalousyrittäjä
Kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja (kesk.)